Lauantaipäivä alkoi miehen kanssa kahden, mutta jatkui siitä sitten lasten kanssa heidän saapuessaan isältään ja erinäisten tuntemattomien ihmisten kanssa heidän pyörähtäessään meidän tontillamme. Olen intoutunut tällä viikolla taas kerran karsimaan tavaraa kodistamme ja kauppaamaan sitä nettikirppiksellä rahalla tai ilman ihan kenelle tahansa, joka sen suostuu meidän nurkista viemään omiinsa. Tänään lähti vanha Narvin puukiuas, kynttilälyhty, hylly ja söpöt Thaimaasta tuliaisiksi saadut lasten korkokengät(!). Periaatteessa huomattavasti vähemmän vaivaa olisi siitä, että nakkaisin tavarat suitsait jäteastiaan kuin että sovin ja yritän muistaa aikatauluja, jotka suinkaan eivät aina sovi yksiin sekä mittailen kenkien sisämittoja ja kuvailen kiinnostuneille, mitä materiaalia kynttilälyhty onkaan. Kun kuitenkin yritän päästä eroon tavarasta hinnalla millä hyvänsä, usein ihan ilmaiseksi. Ellei kiuasta lasketa mukaan, tämän päivän saldokertymä on 4e. Kiukaasta irtosi 30e, mutta sen hintaluokan tavaraa meiltä ei muuta löydykään. Ei siis lyö leiville. Omatunto ei kuitenkaan anna myöden kantaa tavaraa kaatopaikalle. Yritän siis ensin saada muutaman rovon opiskelijan kukkaroa lihottamaan ennen kuin kannan loput tavarat Pelastusarmeijan kirpputorille. Jos nyt huolivat niitä.
Kierrätysteema jatkuu myös pihalla: miehen kaatopaikkakuorma on pikkuhiljaa palautunut takaisin pihalle, kun vanhat tiilet, sadevesikaivot ja pönttöuunin osat saivat uuden elämän ensin mielikuvituksessani ja toivottavasti kesän koittaessa myös pihassa. Omenapuiden leikatut oksatkin on viime viikonloppuna talkoilla kannettu kasoihin odottamaan kyytiä kaatopaikalle, mutta osa palautui takaisin pihaan risuaidan muodossa. Lisäksi maalasin vanhan toimimattoman ruskean käpyvalaisimen valkoiseksi siihen risuaidan viereen ja siihenhän se sopii kuin nyrkki silmään. Vai olisko nenä päähän parempi vertaus?
Mattamustan värin saivat vanhat terrakotan väriset kukkaruukut ja ne taas asettuivat näpsäkästi kaadetusta pihakoivustamme katkotuille pölkyille. Mies on niitä koko talven taivastellut kun ne eivät tottele edes moottorisahaa. Mutta ei syytä huoleen, kyllä minä niille käyttöä keksin ja pyörittelen ne sinne tänne tontin eri nurkkiin.
Miehestä puheen ollen, hän lähti toiseen työsiirtolaamme. Mökille, joka sekin on vielä, vaikkakin asuttavassa kunnossa, niin kuitenkin keskeneräinen. Tänään vuorossa mökin ulkorakennuksen ulkovuoraus.
Lapsista paikalla tänään siis ne minun biologiset lapseni. Molemmat touhuilivat kavereidensa kanssa, joten minulle jäi aikaa pihan kuopsutukseen. Sää oli huikean ihana, lämpöä piisasi.
Mitä tulee tähän blogin pitämiseen niin en ole vieläkään keksinyt, mistä niitä kuvia lisätään. Mielelläni lisäisin, jos osaisin. Ja se atk-tukihenkilönikin on siellä mökillä.